Detective comics?!

Hyvät dekkaristit,

dekkarikirjat lienevät kaikille tuttuja. Todennäköisesti kaikki blogini vieraat ovat lukeneet dekkarin, suurin osa vieläpä hyvän dekkarin! Mutta kuinka moni meistä on onnistunut löytämään hyvän dekkarisarjakuvan? Ylpeänä voin ilmoittaa, että minä olen löytänyt makuuni täydellisesti sopivia sarjakuvia muutamankin kappaleen. Tässä siis dekkaristi-blogistinne dekkarisarjakuvakokoelma! (Huh mikä sana!)

Pinkastahan löytyy siis monenmoista herkkua. Aloitetaan japanilaisittan - ja yksikään skeptisti ei sitten anna nimityksen 'manga' hämätä, kyseessä on hyvä sarjis! -: kyseessä on ehkä ainoa dekkarimanga (te, jotka tiedätte: korjatkaa, jos olen väärässä!), Gosho Aoyaman Meitantei Conan tai kotimaalaisittain Salapoliisi Conan.

Sarjassa menestyvälle lukiolaisetsivälle Shinichi Kudolle juotetaan myrkkyä, joka kutistaa hänet pikkupojaksi. Myrkyn on kehittänyt organisaatio, jonka kätyrit - miehet kokonaan mustiin pukeutuneena - ovat lähestulkoon kaikkialla ja siksi Shinichin on pidettävä pienempää ääntä - jos miehet löytäisivät hänet, he todennäköisesti myös tappaisivat hänet. Shinichi ottaa käyttöön nimen Conan Edogawa. Nimensä hän keksii kahden lempikirjailinsa, Sir Arthur Conan Doylen ja Edogawa Rampon, nimistä. Conanin todellisesta henkilöllisyydestä ei tiedä edes hänen lähes-heilansa Ran Mori tai tämän isä, kömpelö etsivä Kogoro Mori. Professori Agasa on yksi harvoja, jotka tietävät hänen henkilöllisyytensä ja täten hänen tärkeimpiä liittolaisiaan. Myös samaa myrkkyä juonut Ai Haibara ja Shinichin ystävä Heiji Hattori tietävät tästä, mutta he saivat tietää asiasta vasta myöhemmin. Conan ratkoo tapauksia Kogoro Morin nimissä ettei herättäisi huomiota. Hän tainnuttaa Kogoron professori Agasan antamalla rannekellosta ammutttavalla ammuksella ja muuttaa ääntään rusettiin kätketyllä äänenmuuntimella, ja siksi Kogoro Mori niittää mainetta "Nukkuvana Kogorona". Oikea mestarietsivä Shinichi kärvistelee pikkupojanhahmossaan, kun taas Ran kaipaa oudosti kadonnutta Shinichiä...

Sitten vähän Wikipedia-faktaa! Sarjaa julkaistaan pokkareissa joita mangapiireissä kutsutaan nimellä tankoubon. Japanissa sarjaa on julkaistu 64 tankoubonia ja Suomessakin jo 54. (Huom: tilastot vanhenevat koko ajan, sillä mangaa julkaistaan säännöllisesti...) Japanilaisjulkaisija on Shogakukan ja suomalainen Egmont Kustannus. Sarjan alkuperäisnimi on siis Meitantei Conan, mutta se tunnetaan myös nimellä Detective Conan ja jenkeissä sitä on julkaistu jopa nimellä Case Closed. Mangaa alettiin julkaista 1994 eikä loppua näy! Sarjasta on julkaistu useita anime-elokuvia (13) ja Japanissa myös konsolipeli (ei Suomessa). TV:ssä animesarja pyörii kanavilla Animax, NTV ja Yomiuri TV. Anime alkoi pyöriä 1996.

Itse annan Meitantei Conanille *****/5. Sarjassa on huumoria, ihania mysteerejä ja aavistus romantiikkaakin! Sarja ei kuitenkaan ole lälly epädekkarimainen tusinapainos, vaan todellinen aarre! Ennen kuin luin sarjaan, luulin että romantiikka lähes kaikissa muodoissaan häiritsee dekkaria mutta Gosho Aoyama piti romantiikan poissulkemista vähän liian rankkana ja todisti epäilijöille (tai ainakin minulle), ettei dekkari romantiikasta kärsi. Kuten jo sanottua, romantiikka on kuitenkin pienessä sivuosassa, huumori sivuosassa ja pääosaa näyttelee oikeutetusti mysteerien ratkonta! Näitä saa muuten lähes joka kaupasta, hinta on 5,70€.

LUKUVINKIT: Sarjaa ei tarvitse välttämättä lukea järjestyksessä. Joissain tarinoissa kuitenkin viitataan jo menneisiin juonenkäänteisiin ja tankouboneissa on jonkin verran jatkosarjoja. Lukemisen voi siis aloittaa uusimmasta tankoubonista, mutta tankoubonin 1 lukeminen auttaa ymmärtämään juonen nopeammin. Se kannattaa vaikka lainata kirjastosta!

Sitten voitaisiinkin siirtyä Dame Christien, rakastetun murhamamman, hengentuotoksiin: kyseessä on samannimisestä kirjasta sovitettu sarjis And Then There Were None.

Tämän ostin pari vuotta sitten Incasta, Mallorcalta. (Mallorca kuuluu Baleaareihin ja Baleaarit Espanjalle...) En usko, että näitä saa Suomesta (korjatkaa taas, jos olen väärässä) mutta tämänkin sarjiksen voi tilata esim. Amazonilta. Tajusin hotellilla ostettuani tämän olevan oikeastaan englannin opiskelua varten, mutta I don't care!! Opinpahan uusia sanoja sitten! Sarjis on siis normaali sarjis mutta mukana tulee CD-levy jolle tarina on esitetty (kuunnelmatyyppinen, siinä on siis kaikki junanäänet ja hahmoille on eri äänet) ja takana on sekä tehtäviä sarjikseen liittyen että english-english sanakirja.

Sarjiksen juonihan menee siis samoin kuin kirjan. 8 ihmistä saapuvat yhtä aikaa saarelle mystisen herra Owenin kutsumana tai palkkaamana. Saarella odottaa jo herra ja rouva Rogers, jotka on palkattu kirjeitse hovimestariksi ja siistijäksi. Vain herra Owen puuttuu, kunnes illalla herra Rogers laittaa käskyjensä mukaan soimaan vinyylin. Vinyyliltä kuuluu syytökset kaikille paikallaolijoille - heitä syytetään murhista! Nämä murhat ovat kuitenkin tapahtuneet "lain sallimina": kirurgin virhe, afrikkalaisheimon teloitus, sotilaan mystinen kuolema... Ei todisteita teon tahallisuudesta. Jokaisen huoneesta löytyy Kymmenen pientä neekeripoikaa -runo, jonka mukaan he alkavat kuolla...

Sarjakuva-albumi saa minulta ****½/5. Puolikas tähti puuttuu lähinnä siksi, että... en itseasiassa tiedä! Ehkäpä dame Christie vain veti taas kirjoineen pitemmän korren... ;)

Sitten vuoronsa saa neiti Nancy Drew!

Itselläni on kolme Neiti Etsivä -sarjista. Perustuu hyvin löyhästi (mainittakoon) Carolyn Keene -kirjoittajaryhmän kirjasarjaan. Tekijöiksi ilmoittautuvat Stefan Petrucha ja Sho Murase. Tapaukset vaihtelevat pokkareittain, mutta kahden ensimmäisen pokkarin lopussa on myös ns. "sneakpeak" seuraavasta sarjiksesta, eli vähän alkua seuraavasta jutusta. Kolmannen kirjan lopussa ei ollut, ja tästä rankaisin Egmont Kustannusta (julkaisija) jättämällä neljännen kirjan ostamatta. Päätökseen vaikutti toki myös hinta: 9,90€ per kapea-kapea-kapea pokkarintapainen!

Alkuperäisen Neiti Etsivän ystävää häiritsee muutama asiavirhe. Oikeastaan ensimmäinen mainittava on itse kirjasarjassa: jostain minulle tuntemattomasta syystä sarjan suomennoksissa Nancy Drew tunnetaan Paula Drew'nä! Omituista... Lisäksi kirjojen arkajalka Bess Marvin saa demonia säikkyessään Nancyn ajattelemaan: "Yleensä Bess on yksi rohkeimpia tuntemiani ihmisiä, mutta demonipuheet taisivat vähän hermostuttaa meitä kaikkia." En muista kirjojen versiota Bessin korjaajankyvyistä, sillä siitä on aikaa kun olen viimeksi Neiti Etsivää lukenut, mutta sarjiksissa tämä "tytteli" (niin kuin Nancy pohdiskelee) on sangen kätevä kaikkien teknisten laitteiden kanssa. Nimien tunteminen vaihtelee pokkareittain.

***/5 arvostelu tulee juuri näistä huomioista. Muuten sarjikset ovat viihdyttävää laatuluettavaa, jokseenkin minua häiritsee Nancyn tapa käyttää aina pitkää hametta. Se on jotenkin vain niin outoa!

---
Siinäpä kaikki tällä erää, tässäpä pari gallupkysymystä joihin voisitte vastata kommentteihin:

1. Mitä ITSE pidätte dekkarisarjiksista? Mitkä ovat hyviä, mitkä huonoja ja ennen kaikkea miksi?

2. Mitä mieltä ensinnäkään olette dekkarisarjiksista ja tästä blogitekstistä?

Pidemmät arvostelut otetaan yhä vastaan osoitteeseen dekkaristi@yahoo.com
KAIKKI asialliset arvostelut ovat tervetulleita! Arvostele vaikka Yle 1:n uusin pyörittämä Neiti Marple: Bertramin hotellissa jonka näet siis tämän viikon perjantaina klo 18:55. Uusimmat Marplet ja muut dekkarit Also Remember -osiossa blogin yläosassa! Näkyillään taas!